Projektipäällikön ajatuksia oppimisesta

Mitä yhteistä on Metropolialla ja Toyotalla?

a)    Molemmat nimet loppuvat a-kirjaimeen.
b)    Molemmat ovat jättiläisiä, joiden vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee.
c)    Ei yhtikäs mitään.

Olen vain raapaissut Toyotan yrityskulttuurin pintaa kuuntelemalla työmatkallani äänikirjaa The Toyota Way to Lean Leadership. Kirjassa kerrotaan, miten Toyota selviytyi historiansa pahimmasta kriisistä 2008-2011. Toyota selviytyi pitkälti samoilla keinoilla kuin se oli selviytynyt siihenkin asti: huolehtimalla työntekijöistään, keskittymällä tuottamaan asiakkailleen toimivia tuotteita ja jatkuvalla kehitystyöllä.

Mutta vaikka kirja aluksi vaikuttaa periamerikkalaiselta johtamistaidon oppaalta, mielestäni se on kirja oppimisesta ja innovaatioista.

Nöyryydestä

Kirjassa kerrotaan esimerkiksi haasteellisista oppimistilanteista: Henkilökohtainen suosikkini on The Ohno Circle, jonka virallinen nimi on ”Taiichi Ohno´s Chalk Circle”.

Tehtaan lattiaan piirretään liidulla ympyrä, jossa koulutettavan pitää tarkkailla jotakin prosessia, kunnes mentori tulee kysymään, miten prosessia voisi parantaa. Yleensä ympyrän sisälle määrätään tuleva johtaja, joka laitetaan tarkkailemaan normaalia autotehtaan prosessia. Joskus tuntikausiksi.

Yleensä koulutettava hämmentyy, turhautuu tai jopa suuttuu ennen kuin hän nöyrtyy tarkkailemaan prosessia ja pohtimaan, miten prosessia voisi parantaa. Toyotalla nimittäin uskotaan, että jokaista prosessia voi aina parantaa.

Kehittymisestä

Toyota-autojen valmistus käynnistyi 1930-luvulla, mutta yrityksen filosofia ja arvot pohjautuvat Sakichi Toyodan kehittämiin koneistettuihin kangaspuihin 1800-luvun lopulla. Kirjassa kerrotaan, kuinka yritystoiminnan alkuvaiheessa oli pakko minimoida hävikki, sillä siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa.

Kirjan yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista onkin ajatus jätteen minimoimisesta. Toyotalla ajatellaan, että hukkaan heitetty aika – yksikin turha askel auton standardoidussa tuotantoprosessissa – on jätettä, josta kannattaa hankkiutua eroon. Kaikki mikä ei tuota lisäarvoa loppukäyttäjälle – eli auton ostajalle – on jätettä. Monesti prosessit kehittyvät sen kautta, että jäte tunnistetaan ja eliminoidaan.

Toyotalla laadukkaat autot ovat ehdoton pääasia. Jokainen prosessi arvotetaan sen mukaan, seuraako siitä positiivista lisäarvoa asiakkaalle eli auton omistajalle. (HUOM! Tiimien ja yksilöiden kehittäminen ei ole jätettä, sillä pitkällä aikavälillä siitä seuraa parempia tuotteita asiakkaille.)

Mielestäni jokaisessa prosessissa on aina turhia asioita ja ”jätettä”, mutta niiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. On inhimillistä, että me pidämme kiinni suosikkijutuistamme ja tarkastelemme prosesseja ensisijaisesti omasta näkökulmasta. Mutta silti tavoitteena pitäisi olla jatkuva kehittyminen.

Prosessien kehittämistä ei kannattaisi ajatella pelkästään eurojen tai excel-kaavion kautta vaan sen mukaan, mikä on prosessin perimmäinen tavoite. Ja sen kautta, mikä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle.

Mielestäni jokaisen oppilaitoksen tavoitteena on tuottaa laadukkaita oppimiskokemuksia oppilaille. Normaalin opetustoiminnan lisäksi ammattikorkeakouluissa toteutetaan TKI-hankkeita (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita), joilla on on omat erityiset tavoitteensa.

Virtual Writers´ Room -hankkeesta

Virtual Writers´ Room -hankkeen tavoitteena on kouluttaa nuoria, vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia toimimaan ammattimaisissa käsikirjoitusryhmissä eli writers´ roomeissa.

Ryhmätyötaitojen ja ammatillisten valmiuksien kehittäminen parantaa koulutettavien työllistymismahdollisuuksia. Tämän prosessin sivutuotteena syntyy myös uusien tv-sarjojen käsikirjoituksia, joita koulutettavat kirjoittavat pienryhmissä Yle Draamalle.

Oma työni Virtual Writers´ Room -hankkeen projektipäällikkönä tarkoittaa laadukkaiden oppimistilanteiden luomista koulutettaville. Oppimistilanteet eivät tässä yhteydessä tarkoita luentoja vaan ongelmallisia tilanteita, joita koulutettavat kohtaavat oman sarjakonseptinsa kehittelyssä. Yritämme myös saada koulutettavat tutustumaan ammattimaisiin writers´ roomeihin (oma versio “The Ohno Circle” -metodista!).

Hankkeessa tutkitaan, onko mahdollista siirtää käsikirjoitusryhmän toiminta kokonaan virtuaaliseen tilaan – siksi hankkeen nimi on Virtual Writers´ Room.

Kokeileminen, testaaminen ja uusien yhteyksien löytäminen on tärkeää, mutta monesti se tarkoittaa harha-askeleita, paljon harha-askeleita. Toisaalta se on juuri käsikirjoittamisen ja sisällöntuotannon perimmäinen tarkoitus: testata ideoita, tutkia mahdollisuuksia ja löytää uusia yhteyksiä.

Harha-askeleet eivät ole jätettä, jos niistä opitaan asioita ja keksitään uusia yhteyksiä. Oppiminen ei ole jätettä eikä innovaatioita voi tehdä ilman kokeilemista. TKI-hankkeet ovat juuri sellaisia haasteita, joiden ääreen pitää mennä silmät, kädet ja mieli avoinna.

Uskoisin, että jokaisen TKI-hankkeen prosessi on erilainen, mutta on silti mielenkiintoista ajatella, mikä tällaisissa projekteissa tuottaa lisäarvoa loppuasiakkaalle – ja mikä on jätettä, josta kannattaisi päästä eroon.

Tiimityöstä

Lopulta The Toyota Way to Lean Leadership –kirja kertoo yhdestä tärkeästä asiasta. Nimittäin tiimityön merkityksestä. Parhaimmillaan tiimityö nostaa kaikkien ryhmän jäsenten suorituksen paremmalle tasolle kuin yksittäisten ihmisten suoritukset. Autotehdasta ei voi kukaan pyörittää yksin – eikä writers´ roomia – eikä ammattikorkeakoulua.

Ai niin. Vastaus alkuperäiseen kysymykseen:

d)   Mielestäni molemmat organisaatiot – Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja maailman suurin autonvalmistaja – ammentavat voimansa tiimityöstä, ongelmakeskeisestä oppimisesta ja prosessien jatkuvasta kehittämisestä.

Lähde

Jeffrey K. Liker & Gary L. Convis (2012) The Toyota Way to Lean Leadership, Achieving and sustaining excellence through leadership development, McGraw-Hill

Suositeltavaa lukemista


Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran Metropolian Tikissä-blogissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *