Showrunner-seminaari

Audiovisual Producers Finland – APFI ry järjesti tiistaina 8.12.2020 showrunner-aiheisen seminaarin. Kokosimme joitakin huomioita tapahtumasta tähän blogimerkintään.

Panel discussion: Creating series for international markets

Paneelin vetäjä: Johanna Koljonen, Panelistit:

Kuinka luodaan sarja kansainvälisille markkinoille? Sekä Peacemakerin että The Ministerin tekijät kokevat, että näillä sarjoilla on vahvat kansalliset juuret (Suomi ja Islanti). Jos tarina koskettaa paikallisesti, se voi koskettaa myös kansainvälisesti.

NRK ja Yle osallistuvat rahoittamiensa sarjojen kehittelyyn jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Yhtiöiden tuotantomallit muistuttavat toisiaan, konsepteja ja käsikirjoituksia kehitellään samanlaisten vaiheiden mukaisesti. Peacemakerin ja The Ministerin tekijät kokevat, että rahoittajan varhainen mukana olo on mahdollistanut ideoiden rauhallisen kypsyttelyn.

Millainen on showrunnerin rooli Pohjoismaissa? Ivar: Showrunner on vastuussa sarjan luomisesta ja luovasta prosessista, kirjoittajan ei välttämättä kannata olla showrunner. Johanna & Eriikka: Koemme olevamme sekä showrunnereita että kirjoittajia; showrunner on se henkilö, joka välittää sarjan luomisesta eniten, mutta ohjaajan roolia ei myöskään pidä väheksyä. Ivar: Showrunner ei ole krediiteissä mainittava titteli eikä vakiintunut rooli, kaikki showrunnerit ja projektit ovat erilaisia.

Co-production case study

Jarmo Lampela/Yle & Ivar Køhn/NRK. Esimerkki Ylen ja NRK:n yhteistyöstä, taustana kokemus Suomen ja Norjan samankaltaisuudesta ja jonkinlaisesta altavastaajuudesta Tanskan ja Ruotsin sarjatuontoon verrattuna.

Kyseessä on ITV Studios Finlandin ja Norwayn yhteistyö, jota on kehitelty vuodesta 2018 lähtien, noin 1/3 työstä on nyt tehty, käsikirjoitukset ovat valmiit ja niihin ollaan tyytyväisiä.

Projekti on opettanut, että käsikirjoituksen lukeminen ja ymmärtäminen on Norjassa ja Ruotsissa melko samanlaista, ei ole suuria kultuurieroja. Suunnittelu on ollut merkittävässä osassa, projekti on pitänyt jakaa hyvin pieniin osiin.

Interview with Mikko Alanne: Showrunning in the US, The Long Road Home

The Long Road Home (Vimeo), sarja, jonka kirjoittaja ja showrunner Mikko on. Kiinnostavia näkökulmia katsomistavoista, esimerkiksi Netflix alkoi julkaista sarjojen kaikki jaksot kerralla, aiemmin jaksoja julkaistiin viikoittain. On myös huomattu, että palveluissa, joissa jaksoja julkaistaan viikoittain, katsojat saattavat odottaa, että saataville tulee useampia jaksoa, jotka voi sitten katsoa nopeammin. Yllättävää on myös, kuinka paljon sarjoja katsotaan tableteilla ja kännyköillä.

Mikä on showrunnerin rooli Los Angelesissa tällä hetkellä? Showrunner on johtava kirjoittaja/tuottaja, joka on vastuussa sarjan tuottamisesta tilaajalle. Showrunner on mukana lähes kaikilla tuotannon osa-alueilla, esimerkiksi roolituksessa. Televisio on edelleen kirjoittajan media, showrunnerilla on myös budjettivastuuta.

Interview with Éric Rochant: Showrunning The Bureau

Oliko Le Bureun lähtökohtana tehdä kansainvälinen sarja? Éric oli saanut valmiiksi vakoojaelokuvan, kun hän oikealla hetkellä pitchasi tv-sarja-ajatuksen ranskalaisesta vakoojayksiköstä, joka perustuu valehenkilöllisyyksiin. Samalla hän myi ajatuksen, että sarja tehdään amerikkalaiseen tyyliin, ja tämä edellytti uudenlaista organisaatiota ja nopeaa tuotantotapaa. Hän asetti tekijätiimille tavoitteen tehdä paras sarja, joka Ranskassa on koskaan tehty. Hän halusi vain tehdä mahdollisimman hyvän lopputuloksen, kansainvälisyys ei ollut varsinaisesti tavoitteena.

Kirjoittajahuone piti saada nopeasti käyntiin, mukaan otettiin erilaisia kirjoittajia. Senior Writerit kirjoittivat yksittäisiä jaksoja ohjeiden mukaan. Rochant saattoi uudelleenkirjoittaa 50–60 %, jopa 70–80 % tuotetusta materiaalista. Joskus vika oli rakenteessa, toisinaan puuttui tunnetta tai äänensävy oli väärä. Tavoitteena oli olla tehdä sarjasta älykäs ja vaikuttava, ei liian helppo.

Rochant yritti ensin kirjoittaa auki kirjoittajahuoneelle ohjeet ja periaatteet, mutta se ei onnistunut, niitä oli niin paljon. Tärkeämpää oli oppia säännöt käytännössä. Pääohje oli, että kaiken täytyy tapahtua kuten se voisi tapahtua oikeassa elämässä.

Toisen kauden kirjoittaminen aloitettiin, kun ensimmäisen kauden kuvaukset olivat puolivälissä. Kirjoittajat vaihtuivat kausien varrella, suuri syy oli striimauspalvelujen saapuminen Eurooppaan, kirjoittajista oli kova kysyntä.

Vaikka Le Bureau sisältää runsaasti hahmoja eri maista ja kulttuureista, kaikki käsikirjoittajat olivat ranskalaisia.

Rochant varoittaa showrunner-roolin vaativuudesta. Työssä on niin paljon vastuuta, että muu elämä kärsii. Hän vastaa tarinan kuljetuksesta, tekee valintoja budjetissa pysymisen osalta, esimerkiksi kuinka paljon eri kohtausten kuvaamiseen käytetään aikaa. Kun työmatka studiolle kestää tunnin, autosta tulee toimisto.

Panel discussion: Experiences of Writers’ room models

Paneelin vetäjä: Johanna Koljonen, Panelistit:

Keskustelua kirjoittajahuoneen rakentamisesta. Kirjoittajahuoneen toimintatavat muuttuvat sen mukaan, missä vaiheessa prosessia ollaan menossa. Tärkeää on, että aikaa ei tuhlata – mitä täytyy saavuttaa ja paljonko aikaa on käytettävissä? Voi olla hyvä, että jaksot jaetaan kirjoittajille mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, niin kaikki keskittyvät kokonaisuuteen.

Toimivan kirjoittajahuoneen edellytys on, että kirjoittajilla on turvallinen ja luottavainen olo. Kirjoittajien täytyy olla aitoja ja rehellisiä, pitää uskaltaa jakaa omia kokemuksia, huonoja ideoita ja arkoja asioita. On ymmärrettävä, kaikki huoneessa pyrkijät parhaaseen lopputulokseen, erimielisyydet eivät ole henkilökohtaisia. Heti alussa täytyy huolellisesti mukana viestiä oleville kirjoittajille projektin konsepti – mitä ollaan tekemässä ja mitä ei.

Interview with Anna Winger & Hans Rosenfeldt: Writing international hit series & working with streamers

Anna Winger on kirjoittanut Unorthodox (YouTube)-sarjan Netflixille. Sarja perustuu kirjaan, ja tapa, jolla kirja käännetään sarjaksi, oli pitch, jonka Anna myi tuotantoon. Hans Rosenfeldt joutui Marcellan (YouTube) kanssa kuvaamaan laajemman juonen ja tekemään kahden ensimmäisen jakson käsikirjoitukset.

Anna Winger, Johanna Koljonen ja Hans Rosenfeldt Zoom-haastattelussa.
Johanna Koljonen haastattelee Anna Wingeriä ja Hans Rosenfeldtiä.

Anna kehuu tanskalaista Borgen-sarjaa, joka innosti hänet sarjojen pariin. Se, että hän ei ymmärtänyt kieltä, ei häirinnyt. Jälleen vahvistusta ajatukselle, että kansallisesti vetoava sarja voi levitä kansainväliseksi, Unorthodoxissakin kielenä on suurelta osin jiddish. Hans kertoo Marcellasta, kuinka Britti-sarjan kirjoittaminen ulkomaalaisena edellytti taustatyötä, mutta sarjan menestyksen kannalta tärkeintä ovat hyvät hahmot, joihin yleisö voi samaistua.

Anna suosii kirjoittajahuonetta projektin alkuvaiheessa, kun kehitellään ajatuksia ja ideoita. Kirjoittajahuoneessa täytyy olla johtaja, ja Anna uudelleenkirjoittaa kirjoittajahuoneen tuloksena syntyneet tuotokset uusiksi, koska näin varmistuu kerronnan yhtenäisyys. Tämä ei vähennä muiden kirjoittajien arvoa.

Hans ei juurikaan harrasta kirjoittajahuonetta. Vain alkuvaiheessa jonkin verran, kun kokonaisuutta ideoidaan. Jos hänellä on muita kirjoittajia mukana, hänkin kirjoittaa muiden tuottamat käsikirjoitusversiot uudelleen.

Tämänkin haastattelun myös käy hyvin selväksi, että kirjoittajahuone-showrunner-työskentely vaihtelee paljon henkilöiden ja tilanteiden mukaan.

Vastaa