Loppuseminaari ja master class – päivän tunnelmia ja huomioita

Virtual Writers’ Room -hankkeen loppuseminaari ja viimeinen, neljäs master class -pidettiin perjantaina 12.3.2021 osana Tampereen elokuvajuhlien Script Tampere -tapahtumaa.

Virtual Writers’ Room -loppuseminaari

Loppuseminaarissa VWR-mentori, käsikirjoittaja Miira Karhula sekä projektipäälliköt, lehtori Timo Lehti ja lehtori Teppo Nuutinen esittelivät hankkeen toimintaa, tuloksia ja tekeillä olevaa Kirjoittajahuone-loppujulkaisua.

Hankkeen toiminnan osalta käytiin läpi aiemmat master class -tilaisuudet ja niiden sisällölliset painotukset:

Virtual Writers’ Room -koulutusmetodin rakenne esiteltiin vuoden 2020 koulutuksen mukaisesti – koulutettavat kehittivät konseptipaketit Yle Draaman tehtävänannon mukaisesti, ja ideointi, teemojen kehittely ja valmis konseptipaketti rakentuivat mentorin ja lehtoreiden ohjauksella.

Tekeillä olevasta Kirjoittajahuone-loppujulkaisusta esiteltiin kuvituksen kera kirjoittajahuoneen dynamiikkaa havainnollistavat hahmot, jotka ovat erilaisia, kärjistettyjä kirjoittajatyyppejä. Nämä voivat kuvata myös yhden käsikirjoittajan ammatillisia kehitysvaiheita.

Tässä vaiheessa Virtual Writers’ Room -hanke haluaa kiittää kaikkia koulutukseen osallistuneita, mukana ollutta Yle Draaman henkilöstöä, rahoittajaa, ohjausryhmän jäseniä sekä kaikkia muita, jotka ovat olleet mukana ja tukeneet hankkeen toimintaa.

The Future of Storytelling, Henk Handloegten, Babylon Berlin

Master class -osuuden aloitti yksi Babylon Berlin sarjan luojista, käsikirjoittaja-ohjaaja Henk Handloegten, jota Virtual Writers’ Room -mentori, käsikirjoittaja Miira Karhula Haastatteli.

Keskustelussa nousi esiin muun muassa seuraavia teemoja:

Kirjasarjan tekemisestä tv-sarjaksi

  • Taustatutkimusta ei juurikaan tarvinnut tehdä, koska kirjailija Volker Kutscher, jonka kirjoihin sarja perustuu, on hyvin pikkutarkka ja historiallinen taustatutkimus oli tehty jo kirjoihin.
  • Kirjan kääntäminen sarjaksi edellyttää kaiken uudelleen keksimistä, kirja täytyy muuttaa elokuvakerronnan kielelle. Kirjat seuraavat melko suoraviivaisesti päähenkilön matkaa, tv-sarjaan lisättiin paljon uutta, kirjoista haluttiin säilyttää tunnelma.
  • Kirjailija Volker Kutscher ei osallistunut sarjan tekemiseen, koska hän kirjoitti jo uutta kirjaa, joka sijoittui eri aikakaudelle. Hän ei halunnut sekoittaa näitä kahta maailmaa, eikä se sarjan tekijöidenkään mielestä ollut hyvä ajatus.

Kirjoittajahuoneesta

  • Kaikki kolme kirjoittajaa, Tom Tykwer, Achim von Borries ja Henk Handloegten, tulevat elokuvamaailmasta, jossa he ovat auteur-kirjoittaja-ohjaajia, vain Tomilla oli aikaisempaa kokemusta yhteiskirjoittamisesta.
  • Kolmen kirjoittajan ryhmä toimi hyvin. Yksin on vaikea kirjoittaa – jos jää jumiin, voi olla vaikea päästä eteenpäin. Kahdestaan on helpompaa, mutta päätösten tekeminen voi olla vaikeaa. Kolmen kesken työ etenee vaistomaisesti eteenpäin, palaute tulee nopeasti ja päätöksiä helpompi tehdä.
  • Käytännössä kirjoittaminen etenee siten, että kukin kirjoittaa aluksi noin 15 sivua tekstiä, jonka jälkeen he vaihtavat tekstit keskenään, ja muokkaavat ja uudelleenkirjoittavat toistensa tekstit. Tämä vaatii luottamusta ja oman egon unohtamista, täytyy luottaa siihen, että versio paranee.
  • Ei kuitenkaan ole yhtä toimivaa kirjoittajahuone-reseptiä, kaikki riippuu kustakin projektista.

Muita huomioita sarjan tekemisestä

  • Tuottajille täytyi perustella, että sarja oli saksankielinen. Tuottajat olisivat halunneet tehdä sarjan englanniksi. Päätös ei ollut helppo.
  • Tavoitteet olivat korkealla, tekijät halusivat muuttaa koko tavan, jolla tv-sarjoja Saksassa tehdään.
  • Ohjauksen työnjako on kiinnostava, kukin kolmesta ohjaajasta ohjaa kaiken tietyssä lokaatiossa. Esimerkiksi Gereonin asunnossa kuvatut kohtaukset ohjaa sama henkilö, neljännellä kaudella Achim von Borries. Yleensä sarjoissa yksi ohjaaja kuvaa yhden jakson kaikki kohtaukset.
  • Näyttelijöiden mielestä on kummallista työskennellä tällä tavalla kolmen ohjaajan kanssa, mutta he ovat kokeneet, että se tuo hahmoihin monipuolisuutta, koska jokainen ohjaaja näkee hahmot omalla tavallaan.
  • Kerran tekijät kokeilivat olla yhtä aikaa paikalla ohjaamassa, mutta se oli katastrofi, näyttelijät olivat pulassa eri puolilta satavien ristiriitaisten ohjeiden kanssa.
  • Hahmojen muutoksia tv-sarjasovituksessa: Charlotte oli kirjassa keskiluokkainen, toimeentuleva nainen. Sarjaan hän on alempaa sosiaaliluokkaa ja pyrkii elämässä eteenpäin. Myös suhde Gerioniin on mutkikkaampi kuin kirjassa. Tekijät halusivat tehdä päähenkilöiden asiat vaikeammiksi ja ruokkia draamaa tätä kautta.

Case study: Sisäilmaa

Master classin toisessa sessiossa Sisäilmaa-sarjan tekijät, käsikirjoittaja-ohjaaja Tiina Lymi ja käsikirjoittaja Juha Lehtola, kuvasivat sarjan kirjoitusprosessia ja taustoja käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälän johdolla.

  • Sarjan lähtökohta on hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen, jonka vertauskuvana homeinen talo, joka hajoaa. Ajatus tuli Tiina Lymiltä, ja hän esitteli sen Juha Lehtolalle hyvin varhaisessa ideavaiheessa.
  • Taustatutkimuksesta: Selvitettiin, voisivatko tietyt (yleensä hieman absurdit) asiat olla mahdollisia, ja lähes aina ne olivat. Välillä asiat olisivat voineet todellisuudessa olla vieläkin villimpiä.
  • Taustatukimusvaiheesta mieleen jäi TE-keskuksen työntekijöiden ylpeys työstään ja aito halu auttaa asiakkaitaan.
  • Tyylin määrittelystä: Juha – ”varmaankin noin ensimmäisen kymmenen sivun aikana, jotka olivat aika pitelemättömiä, ne kertoivat, miltä sarja näyttää”. Oli näkökulma, että ei ole hyvää ja pahaa, vaan maailma on kokonaisuutena hullu.
  • Teatteritausta antoi tiettyä vapautta kirjoittamiseen, jos tuntuu, että on monologin paikka, niin kirjoitetaan monologi, välillä mennään kuvan välillä tekstin ehdoilla. Myös henkilökaaren piirtäminen tulee teatteritaustasta.
  • Yliluonnolliset asiat olivat läsnä alusta lähtien, tämä oli etenkin Tiina Lymin lähtökohta, vaikkakin vaikea täsmällisesti perustella, miksi.
  • Käytännön kirjoittaminen: N. klo 10 kokoonnutaan pöydän ääreen, aluksi vältellään kirjoittamista, sitten kirjoitetaan, käydään lounaalla, jälleen vältellään noin tunti kirjoittamista, ja sitten taas kirjoitetaan – samassa tilassa yhdessä. Parhaimmillaan syntyi jopa 18 sivua tekstiä päivässä, toisinaan vain yksi. Päivät ovat yleensä n. 6 tunnin mittaisia, deadlinen lähestyessä voi olla jopa 12 tunnin päiviä.
  • Tärkeää on huijata itsensä sisään sarjan maailmaan. Etänä työskenteleminen ei onnistu, on tärkeää kokoontua yhteen pallottelemaan ajatuksia.
  • Ristiriidat ovat väistämättömiä, jopa välttämättömiä, mutta pitkän yhteisen historian ansiosta erimielisyydet eivät ole henkilökohtaisia.
  • Tiina ja Juha eivät käytä juurikaan tarralappuja rakenteen kokoamiseen. Kokonaisuus avautuu kirjoittamalla, välillä sekaan paalutetaan suurempia käänteitä, puolivälissä katsotaan loppuun, minne olla menossa ja minkä mutkan kautta. Tiinan kokemuksen pohjalta tarralappujen avulla saattaa syntyä liian rakenteista jälkeä, ilman lappuja mielikuvitus ja yllätyksellisyys pääsevät valloilleen.
  • Työparina tekeminen tuntuu hyvältä, työ etenee nopeammin kun pelot ja lukot tulevat jaettua. Yksin tehdessä työ on hitaampaa.
  • Pitkäaikaisen työparin edessä ei myöskään tarvitse hävetä eikä esittää jotain, mitä ei ole. Luottamus on tärkeää.
  • Tässä sarjassa Tiina oli se, jolla oli lopullinen sana, koska hän oli myös sarjan ohjaaja. Hyvin vähän tällaiseen viimeiseen sanaan on tarvetta, yleensä molemmat allekirjoittavat kaikki ideat.
Tiina Lymi ja Juha Lehtola

Sarja on poikinut valtavasti palautetta eri puolilta, ihastunutta muuta myös ahdistunutta, enemmän kuin mistään aiemmista töistä. Ihmiset ovat samaistuneet eri asioihin, yksinäisyyteen, näkymättömyyteen, työn merkityksettömyyden kokemukseen. Sarjassa on paljon eri tasoja, ja se koskettaa monia. Palautteen määrä yllätti jopa siinä määrin, että Tiina olisi toivonut voineensa jotenkin valmistautua asiaan.

Virtual Writers’ Room kiittää

Oli ilo järjestää tilaisuus jälleen yhteistyössä Script Tampere -tapahtuman kanssa. Sessioiden katsojamäärät elivät noin 65–100 katsojan välillä, ja etäosallistumisesta huolimatta saimme myös runsaasti yleisökysymyksiä ja palautetta chatin kautta. Kiitos kaikille vieraille, osioiden vetäjille ja yleisölle!

Virtual Writers’ Room -hanke päättyy 30.4.2021. Tällä hetkellä työstämme ahkerasti Kirjoittajahuone-loppujulkaisua, johon kokoamme writers’ room -työskentelyn periaatteita oppimateriaalina toimivaan, käsikirjamaiseen muotoon. Käsikirja julkaistaan kevään aikana.

Vastaa